Vuoden 2026 palkintoehdokaat julkistettiin

Viisi Tanssiva karhu- ja kolme Pikkukarhu 2026 -palkintoehdokasta julkistettiin Helsingissä

Vuoden puhuttelevimmalle runokirjalle jaettavan Tanssivan karhun ja ensi kertaa parhaalle lasten ja nuorten runokirjalle jaettavan Pikkukarhun palkintoehdokkaat julkistettiin Rosebud Sivullinen -kirjakaupan tapahtumalavalla Helsingissä maanantaina 28.9.

Palkintoraadin puheenjohtaja on tänä vuonna FT, runoilija Vesa Lahti ja jäseninä erikoiskirjastonhoitaja, sanataide- ja kirjallisuusterapiaohjaaja Pirkko Ilmanen, kirjailija ja teatteri-ilmaisun ohjaaja Annastiina Storm sekä viime vuoden Tanssiva karhu -voittaja, kirjailija Vesa Haapala.

Syväsukellus nykypäivän runouteen

Suomessa julkaistaan vuosittain kunnioitettava määrä runoteoksia, yhteensä 900, niistä raatilaiset saivat tänä vuonna luettavakseen 92. Omakustanteita oli vain muutama. Mukaan liittyi moni kokenut, lukuisia kokoelmia aiemmin julkaissut runoilija. Uusiakin tekijöitä oli ilahduttavan paljon. 

Teemoissa painottuvat kirjoittajien huoli maailman rauhattomuudesta, sodista ja ympäristötuhoista. Ne heijastuvat henkilökohtaisiin kokemuksiin. Runot ilmentävät surua, iloa ja hämmennystä. Teoksissa koetaan hätkähdyttäviä kohtaamisia, menetyksiä, rakkautta ja nostalgiaa.

Runoilijoiden tyylit vaihtelevat hengästyttävästi. Osa teksteistä on tajunnanvirtaa, osa kielellisiä kokeita, ja monet teoksista hyödyntävät taidokkaasti runouden perinteitä ilmaisua kehitellessään. Ja kuten suomalaiseen lyriikkaan kuuluu, luonto on läsnä monin tavoin – se nivoutuu jouhevasti niin kaupunkimaiseman hälinään kuin mietiskelyyn. Usein teokset muodostavat ttarkkaan mietittyjä kokonaisuuksia. Minimalistista ilmaisua on niukasti, ja se keskittyy ennen kaikkea suomenruotsalaisten runoilijoiden teoksiin.

Tanssivan karhun uudessa palkintosarjassa vuosittain Kääntäjäkarhun kanssa vuorotteleva,  lastenrunouteen keskittyvä Pikkukarhu sai hyvän vastaanoton. Sitä on selvästi kaivattu. Pikkukarhu-palkintoa tavoitteli 22 teosta. 

Lähes kaikki lapsille suunnatut runoteokset olivat kuvitettuja. Palkintoraadin tarkastelun lähtökohtana oli ensisijaisesti runoteksti, sen tuoreus ja kyky tavoittaa nuoret lukijat. Teosten taso oli vaihteleva, ja muutama runoteos nousee selkeästi laadultaan kirkkaammin esiin.

Palkintoehdokkaiden valinta ei ollut helppoa. Raati valitsi kesälukemistoksi noin parinkymmenen teoksen listan – siitä mitkä tahansa kokoelmat olisivat voineet tulla ehdokkaiksi. Lopulta valinnat olivat yksimielisiä. On lohdullista nähdä, kuinka hyvissä voimissa suomalainen runous on!

Tanssiva karhu -palkintoehdokkaat:
Teemu Helle: Tahditon sydän. Robustos
Teemu Helteen kahdeksas runoteos Tahditon sydän yhdistelee mitä erilaisimpia perinteitä ja rekistereitä omaääniseksi runoudeksi – keskustelukumppaneiksi sopivat niin yhdysvaltalaiset kuin suomalaiset runoilijat, niin maalaustaide kuin myytit. Runot ottavat aiheikseen arjen, luonnon ja kaupungin. Lukija yllätetään absurdilla ja unenomaisuudella, mutta samalla teos on yhteiskunnallinen, konkreettinen ja intiimi. Neljäntoista osaston laajuinen teos vyöryttää esiin puheenomaisuutta, sonettia ja japanilaisia runomuotoja sekä risteyttää teoskokonaisuuden ja kokoelmallisuuden. Runsaudestaan huolimatta teos pysyy tasapainossa. Sen tahdittomuus on oivaltavaa epäajanmukaisuutta.

Niillas Holmberg: Naarattu. Gummerus
Runoteos tarttuu lukijaansa väkevällä otteella. Valaanlaulu viekoittelee pohjoiselle odysseialle. Hetkessä ollaan jokivuomalla, nuottaniemessä tai kaukana alajuoksulla. Värikäs luontosanasto tempaa mukaansa joen ajattomaan juoksuun. Muuttuneen maiseman kuvassa korostuu huoli ympäristön tuhoutumisesta. Kuoro laulaa, hyrähtää värttinä. Holmbergin teksti hengittää yhdessä ylle kaartuvan maiseman kanssa antaen tilaa mytologialle, tarinan hengille. Tekstin poljennossa matkataan historiaan ja takaisin varjoon, johonkin ennalta aavistamattoman pyhään. ” Noustuaan vaaran päältä vei kuu tikkaat mennessään.”

Milka Luhtaniemi: Häikäisy. Gummerus
Milka Luhtaniemen Häikäisy tutkii hienovaraisesti luontoa ja havaintoa sekä ihmisten välisiä kohtaamisia. Keskeislyyriset aiheet saavat tuoreen ja intiimin ilmaisun: säkeet ja hahmot koskettavat varovasti toisiaan, sanat, hiljaisuus ja tauot käyvät vuoropuhelua ja luovat maagisen tilan. Teoksessa on viisi osastoa ja viisi toisiinsa liukuvaa tilaa: nuoruus ja virtaava vesi, jokin sinä ja tämän kasvot, lapsi, maisema ja he, muuttuva aika sekä kesä, jossa kohtaavat mennyt ja tuleva, kysymykset ja nurin kääntyvät vastakohdat. Lukijan on hidastettava vauhtia ja jäätävä kuuntelemaan, ihmettelemään ja tuntemaan: "Kuin niitty olisi vapauttanut koko ullakon päälleen, keveys / ei kysynyt unohtamista, pilvi vain siinä vaihtui."

Juuli Niemi: Pieniä eläimiä. Siltala
Teos lävistää sydämen puhumalla suoraan, näyttämällä avoimesti kuoleman surun ja syntymän kivun kaikessa raadollisuudessaan. Pyhä ja profaani kohtaavat välillä banaalisti. Teoksen ystävyksistä toinen kuolee samaan aikaan kun toinen syntyy äidiksi. Kuoleman ja syntymän välitila muuttuu kasvukertomukseksi. Pienet eläimet, lapset ylisukupolvisuuden ketjussa, nousevat lohdun tuojiksi, vaikka ristiriita kuoleman samanaikaisuudesta kirkuu ja repii. Kipeät tunteet ovat myös pieniä eläimiä, jotka syövät ihmispoloa. Runot huutavat välillä kuin hengenhädässä ystävälle, kurottavat tuonpuoleiseen, pääsevät sitä liki. Sanat kutovat siltaa kesken jääneelle ystävyydelle, joka jatkuu muistoissa ja kirjoittamisessa läpi ikuisuuden ja ikävän. Niemen sanat hoitavat, laskeutuvat lopulta kevyinä kuin lumi. "Mitä kaikkea minulle on tapahtunut pisimmän unesi aikaan."

Saila Susiluoto: summerhill. Otava
Kesä seisahtuu muistoihin. Lapsuus tulee lähelle. Vapauden huuma kätkee ja paljastaa väreissä kylpevän maailman. Aistillisuus, lapsuuden leikit, esineet ja kesäinen luonto elävät vahvassa runokielen rytmissä. Runoilijan teksti soljuu vastustamattomasti solmiutuen lukijan omaan kokemusmaailmaan menneestä. Palataan kesiin, joita tarkastellaan herkkien runokuvien myötä. Rujouskin on kaunista. Tällaisena kesänä voi vaikka uida ”yksin järvellä keskellä yötä”. Kaupungissa, metsässä kuljetaan surun ja ilon ajatuksin. ”tulee marjayö, heinäyö, tulee kultainen vilja”.

Pikkukarhu-palkintoehdokkaat:

Anna Elina Isoaro: Tavara-avaruus. WSOY. (kuv. Mira Mallius)
Kirja puhuttelee ajankohtaisella teemallaan ylikuluttamisesta. Krääsäkriittisyys on esitetty raikkaasti vailla opettavaisuutta, ja runojen rytmi on kielellistä ilotulitusta. Kirjan kaksoisyleisön luonne luo syvyyttä. Aikuinen löytää runoista viitteitä ja silmäniskuja nykyajan elämänmenoon, mutta myös runoperinteeseen. Viittaus Kirsi Kunnakseen tai suoranaiset kansanrunovariaatiot ilahduttavat intertekstuaalisuudellaan. Isoaro on selvästi vaikuttunut myös haikuista, limerikeistä ja brittiläisestä lastenrunoudesta. Teoksen rakenne on ehjä. Alussa ylistetään tavaroita: "--Olen tilpehöörimiljardööri: taloni tavaraa pursuaa!". Tavarat lentävät avaruusromuna, keittiövälineet räppäävät, sohvalla on salitreeni ja vaarilla kaalikarnevaalit. Onneksi tavaratykityksestä ja kulutushumpasta siirrytään kierrätykseen ja tyynempiin tunnelmiin kirjan lopussa. "En tarvitse tavarakekoja! / Toivon vain kivoja tekoja! --"

Heli Laaksonen: Ilone. Orava-kirjat. (kuv. Elina Warsta)
Kaiken ikäisille sopiva runokirja sisältää alaotsikkonsa mukaisesti runoilijan värinkäsityksiä. Lounaismurre taipuu teoksessa pakottomasti niin riimeihin kuin vapaamittaisiinkin runoihin. Väri-teema sitoo kirjan yhtenäiseksi ja avautuu ilahduttavan moneen suuntaan. Ruskean väen rauhanmarssille lähtevät muiden muassa rusinarasia ja virastoasia. Herkempää osastoa edustavassa runossa Lempifäri lapsi kuvailee lempivärikseen hetkeä, jolloin pääsi sylissä pihasaunasta tupaan. Lukijaa herätellään myös ihmettelemään, miten pimeässä kellarissa kaikki ihanan väriset lankakerät on vain must, must, must, must. Siltä varalta, että jotkin murresanat eivät avaudu, kirjan takaa löytyy sanasto. Löytyy sieltä myös väriesitelmä, mikäli lukijalle syttyy kipinä perehtyä värien olemukseen ihan tiedonkin valossa. Ja miksi ei syttyisi, ovathan värit suorastaan ihmeellinen ilmiö. Sen tämä kirja osoittaa omalla hersyvällä tavallaan.

Anni Tanskanen: Sillä aikaa koulussa. Tammi. (kuv. Johanna Ilander)
Sujuvasti riimitelty esikoisrunokokoelma 3B-luokan kouluvuodesta liikkuu koulumaailmasta tutuissa aiheissa: on itsearviointia, luokkaretkeä ja kivikovan Kingin alakulon hetkeä. Todentuntuisessa ympäristössä seikkailee riemastuttava sivuhenkilö, yksinäinen päätäi, joka tekee makuvertailujaan ja vaeltaa koulussa silloinkin, kun muut ovat lomalla. Kirjan sivuilta löytyvät lappuset, julisteet ja täin puhekuplat sanaleikkeineen toimivat lisäherkkuina varsinaisten runojen seassa. Kokonaisuudessaan ehyt teos toivottaa viimeisellä sivullaan: "Hymyillään kun ta-va-taan." Todellakin, tätä teosta tavatessa saa hymyillä kannesta kanteen.

Lisätietoja:

Palkintoraadin puheenjohtaja Vesa Lahti,
vesa.lahti@pp1.inet.fi, p. 0400 626 612
Runousyhdistys Karhu ry, puheenjohtaja Jaana Nikula, jaana.nikula@sci.fi, p. 044 530 6346