Viisi Tanssiva karhu- ja kolme Kääntäjäkarhu-palkintoehdokasta julkistettiin Turun kirjamessuilla

Vuoden puhuttelevimmalle runokirjalle jaettavan Tanssiva karhu -palkinnon saajat ja parhaalle käännösrunoteokselle jaettavan Kääntäjäkarhun palkintoehdokkaat julkistettiin Turun kirjamessuilla sunnuntaina 6.10.2024. 

Tämän vuoden palkintoraadin puheenjohtajana oli esseisti Ville-Juhani Sutinen ja muina jäseninä runoilija Daniil Kozlov, kirjailija Anna Elina Isoaro sekä suomentaja Jaana Nikula. Palkinnot jakaa Runousyhdistys Karhu ry.

Raati totesi kotimaisen runouden tilanteen tasa-arvoiseksi: laadukkaita ja kiinnostavia teoksia julkaistaan kaikenlaisilta kustantamoilta suurista yleiskustantamoista keskisuuriin erikoistujiin ja mikrokustantamoihin asti, ja ne saavat yleisesti ottaen yhtä paljon – tai vähän – huomiota lehdissä ja muussa mediassa.

– Raadin luettavana oli runsaasti myös omakustanteita ja tarvepainatteita, ja niitä pyrittiinkin tällä kertaa saamaan mukaan kattavasti. Niistä löytyi riemastuttavaa omaäänisyyttä, mutta raakileitakin oli paljon, kertoo Ville-Juhani Sutinen. 

Suomessa kirjoitetaan vuosittain ilahduttava määrä runoutta – nyt Tanssivassa Karhussa oli mukana yhteensä noin sata teosta. Sutisen mukaan kärki on kuitenkin kapea, ja huolellisesti kustannustoimitettujen ja ansaitsemassaan ulkoasussa julkaistujen teosten määrä ei ole suuri.

– On helppo karsia sadan joukosta 10–20 hyvää teosta, ja paljon vaikeampaa valita niiden joukosta parhaat, hän jatkaa. 

Runokokoelmien teemat sekä jatkavat viime vuosien aihepiirejä että vievät niitä uusiin suuntiin. Ekokriisi ja ihmisen paikka luonnossa pohdituttavat. 
– Enää ei kuitenkaan tyydytä keskeislyyriseen luontokuvastoon tai ryvetä maailmanlopun tunnelmissa, vaan etsitään vallitsevasta tilanteesta lohtua, valoa, jopa huumoria. Samalla ihminen kaikessa inhimillisyydessään piirtyy uudella tavalla esiin suhteessa elolliseen ja elottomaan. Myös kehollisuus ja sen suhde itseilmaisuun tulevat kirjoissa esiin, sanoo Sutinen. 

Muodollisesti monet vuoden 2024 teokset nojaavat runsauteen ja kokoelmallisuuteen. Aforistisuus tai kielikeskeisyys eivät ole vallalla, vaikka kirjat tiedostavatkin oman teosmaisuutensa. Tekoälyn käyttö ajankohtaisuudestaan huolimatta näkyy vain joissain kokoelmissa. Visuaalisuus sen sijaan tuntuu vakiintuneen kotimaisen nykyrunouden keinovalikoimiin. Huomattavassa osassa kirjoja on mukana piirroksia, valokuvia tai aseemisia elementtejä. Visuaalisuus korostaa kirjaa esineenä, tässä suhteessa runoilijat kulkevat vastavirtaan proosan äänikirjatrendiin nähden.

Suomennettujen runokirjojen määrä on tavalliseen tapaan suppea, noin kymmenen teosta. Innostavaa on kuitenkin pienten kustantamoiden aktiivisuus. Käännösten taso on korkea, ja yllätyksiäkin mahtuu joukkoon. Suomennosten parista löytyy tällä kertaa useita yksittäisiä kokoelmia, ei pelkästään valikoimia ja koottuja runoja, kuten lähivuosina on ollut tapana.

Tanssiva karhu -palkintoehdokkaat:

Virpi Alanen: Lento. Poesia. 
Yksi vuoden omaperäisimmistä kokoelmista, joka törmäyttää runoudessa harvemmin yhdessä näkyviä aineksia. Klassinen tieteiskirjallisuuden kuvasto avaruusmatkoineen ja koneihmisineen luo raamin scifirunoelmaksi määritellylle teokselle, mutta mukaan sekoittuu yllättäviä elementtejä, esimerkiksi kansanrunomaiseen poljentoon vihjaavaa loitsuamista ja feminististä ruumiillisuuden tutkimista. Samaan aikaan lyyrinen ja kokeellinen, runsaudestaan huolimatta ytimekäs kokoelma.

Veera Antsalo: Nimettömästä. Teos. 
Luontosuhdetta ja ekokatastrofia tarkasteleva runokirja, jossa on kuitenkin traagisen lohdullista, inhimillistä huumoria. Antsalolle Luonto on olio, joka järjestää draamaa ja jonka kanssa on mahdotonta solmia sopimuksia. Posthumanismi ja ekokritiikki ovat monen tämän päivän taiteilijan työssä peruseetoksia, mutta Nimettömästä löytää niihin tuoreen otteen. Runsas teos levittäytyy moniaalle niin kuin runojen kurittomat kasvit. Ilotteleva ja arjen läpäisevä, surrealistinenkin ote ohjaa lukijaa kohti tuntematonta. 

Aki Salmela: Epäsäännöllisiä kappaleita. Teos.
Tekijälleen tuttuun tapaan luontevasti moniaalle viittaileva ja filosofisesti flirttaileva teos, joka korostaa kirjallista keskustelua ja myös kääntämisen merkitystä. Runot saattavat näennäisesti puhua huonekaluista, kerrostalon äänistä, jalkapallokentästä tai sadepilvistä, mutta pohjavire on metafyysinen: teoksessa on kyse olemassaolon ihmettelystä. Samalla kokoelma tuo uudenlaista henkilökohtaisuutta ja haavoittuvuutta Salmelan tuotantoon.

Carina Karlsson: Marconirummet. S&S.
Hallittu, tiivis runokokoelma, jonka vähitellen auetessa kuitenkin tapahtuu paljon. Karlsson tutkii suhdetta sekä perheeseen että luontoon, ennen kaikkea mereen.  Teos on nimetty ensimmäiset radiolähettimet rakentaneen keksijä Guglielmo Marconin mukaan. On siis kyse yhteyden etsimisestä ja siitä erillisyydestä, jonka katkeileva signaali saa aikaan. Suhde lähimpiin on yhtä aikaa luja ja hauras, jatkuville häiriöille altis. Hiotut säkeet synnyttävät nautinnollisen, liikuttavan lukukokemuksen. 

Maria Savela: Kasvu. ntamo. 
Runoteokselle poikkeuksellisesta mitastaan huolimatta harkittu ja pituutensa perusteleva kirja naiseksi ja taiteilijaksi kasvamisesta ja samalla monista muista kasvuista. Kirjan merkitykset versovat esiin hitaasti ja kiirehtimättä, runo runolta. Fragmentaarisen muodon yllyttämän silmäilevän harppomisen sijaan kokoelma kannattaakin lukea rauhassa alusta loppuun: toistuvat motiivit, kuten tanssi ja perunat, kerrostavat merkityksiä kiinnostavasti ja paljastavat yhä uusia yhteyksiä.
 

Kääntäjäkarhu-palkintoehdokkaat:

Asko Künnap: Minun valtakuntani, suomentanut Hannu Oittinen. Enostone. 
Jokapäiväinen ja samalla subliimi, suorapuheinen ja mutkikas runokokoelma, jonka tulkintoja piirrokset syventävät. Oittisen taiturimainen ja samalla luonteva suomennos tuo hienosti esiin Künnapin runokielen eri rekisterit. 

João Luís Barreto Guimarães: Välimeri, suomentanut Tarja Härkönen. Enostone. 
Elegantti, jopa klassinen runomatka Välimeren historiaan ja nykypäivään, ja meren moniin ulottuvuuksiin. Härkösen huolellisen tyylikäs käännös painottaa kirjan hallittua sisältöä ja muotoa.

Pedro Calderón de la Barca: Elämä on unta, suomentanut Arto Rintala. Faros-kustannus.
Erityinen käännösherkku, alkujaan espanjakielinen Puolan hovijuonitteluja käsittelevä runomuotoinen näytelmä 1600-luvulta. Yllättävää kyllä, kirja on suomennettu kerran aiemmin vuonna 1953, mutta uusi, vapaamittainen käännös tuo teoksen lähemmäs nykylukijaa. Rintalan käsissä barokkinen kieli kääntyy ihmeellisen sujuvasti suomeksi

Lisätietoja:
Raadin puheenjohtaja Ville-Juhani Sutinen, puh. 040 758 8643
Runousyhdistys Karhu ry, puheenjohtaja Markus Leikola, puh. 050 563 0211

Tanssiva karhu- ja Kääntäjäkarhu-runopalkinnot täyttävät tänä vuonna 30 vuotta. Perinne alkoi Ylen kulttuuritoimittaja Juha Virkkusen ideasta vuonna 1994. Palkinnot jakaa vuonna 2023 tätä tarkoitusta varten perustettu Runousyhdistys Karhu, ja Yle on edelleen palkintojen mediakumppanina. Palkinnonsaajien julkistustilaisuus on 31.10. Tekstin talossa Helsingissä, ja Yle Radio 1 lähettää tilaisuuden suorana lähetyksenä.